Kirpeänä keskitalven iltapäivänä seison leirikeskuksen pihassa ja odottelen tulevan rippikoulun ohjaajia tutustumaan leirikeskukseen. Saan puhelinsoiton:
Olemme myöhässä. Olemme pahoillamme.
Kiertelen kameran kanssa Suomenlahden rantaa. Varpaat ja sormet ovat perinpohjin kohmeessa. Aurinko laskee puiden siimekseen.
Pysähdyn ja tuijotan uskomattoman kaunista näkymää jalkojeni juuressa.
Aurinko kylvettää ohuesta lumipeitteestä törröttävää kortta viimeisissä säteissään.
Ihme iltapäivässä.
Nauti Kuvista 
Reblogged this on On the Road – Tien päällä.
TykkääTykkää